JANINA MICHAELA

Mitä hyvä elämä tarkoittaa sulle? Miten sä kuvailisit omaa ymmärrystäsi siitä? Mitä siihen kuuluu, kuka siihen kuuluu?

Unelma Itsestä* -valmennus on auttanut itseäni ymmärtämään kuinka hyvää elämää elän. Olen alkanut tuntemaan itseni onnekkaaksi jok’ikinen päivä. Ne asiat, jotka itselleni tuntuvat normaaleilta eivät tosiaankaan ole sitä kaikille.

Omistusasunto opiskelijana, jokavuotinen matkustelu, ulkona syöminen, kaupassa halujen mukaan ostaminen, pitkä parisuhde, perhe, joka ajattelee vain minun parastani sekä ystävät, joille voin soittaa kellonaikaan katsomatta.

Läheinen, tukeva ja onnellinen perhe tuntuu hyvin normaalilta, mutta tiedän ettei se todellisuudessa ole itsestäänselvyys. Se, että vanhempani auttavat työharjoitteluni aikana maksamaan laskumme, jotta pystyin valitsemaan paikan, joka antaa mulle valmiudet tekemään juuri sitä mitä tulevaisuudessa haluan tehdä – ei tarvetta miettiä, miten jaksaisin painaa työharjoittelun lisäksi töitä. Kiitos. 

Olemme mieheni kanssa vetäneet yhtä köyttä kuukautta vaille kuusi vuotta. (Oho! Ei sitä itse hirveästi mieti näitä arkena. :D) Vuodet ovat menneet ohi nopeasti ja nauraen. Jaan arkeni, sänkyni ja kotini parhaan ystäväni kanssa. Ihmisen kenen kanssa voin katsoa Bachelor Suomea (sori Miko), tehdä kahvinpuruista itse selluliitin kuorintahoidon ja unohtaa ympärillä olevan maailman. Nauramme päivittäin kyyneleet silmissä, saamme pienistäkin jutuista hulvattomia – meidän välillämme ei ole muureja.

Jo se, että saan nauraa mieheni kanssa päivästä toiseen on mulle parasta mitä voisin toivoa. Elämän hyvien ja huonojen hetkien jakaminen tärkeiden ihmisten kanssa, on itselleni suurin voimavara joka puskee itseäni eteenpäin ja kelluttaa pinnalla vastoinkäymisten vetäessä pohjaan.

En kaipaa ympärilleni paljoa tavaraa, en paljoa vaatteita. Pärjään vähällä. Se on mulle merkki tasapainoisesta, hyvästä elämästä. Mulla ei ole tarvetta täyttää ostoksilla tai muulla tyhjiötä vaan oon löytänyt uusia voimavaroja, arjen pienistäkin asioista. Siitä rauhallisesta kupista aamukahvia ja puhtaista lakanoista, joiden väliin köllähtää pitkän päivän jälkeen.

Katsoessani lauantaina Arman Alizadin Pohjantähden Alla -sarjan toisen jakson, asunnottomuudesta, jäin sanattomaksi. En voinut ymmärtää sitä todellisuutta, jonka tuhannet suomalaiset ovat kohdanneet. ”-10 astetta on raja, jossa ihminen vielä pärjää lehtien seassa nukkuen. Sen jälkeen on pysyttävä koko yö liikkeessä ettei kroppa kohmetu ja kärsi hypotermiasta.” Olin yksin kotona ja itkin. Jakson loppukohtaus on sanattomanakin yksi voimakkaimmista. Tuijotin pimenevää televisiota, olin hiljaa.

Hyvän elämän mittakaava on kaikille meille erilainen. Monna kirjoitti muutamia viikkoja sitten ajatuksia herättävän tekstin omassa kuplassa elämisestä bloggaajan näkökulmasta. Voin myöntää itsekin asustavani oman hyvän elämäni kuplassa, mutta yrittäen nähdä maailmaa muidenkin silmin.

Kuvat: Jaana

Sen takia olen sellainen kuin olen. Hymyilevä, positiivinen, onnellinen ja avulias – koska mulla on helvetisti syytä siihen. Ja niin on varmasti jokaisella teistä.

Vai mitä te olette mieltä?

xxo,
Janina

*yhteistyö