JANINA MICHAELA

Sinä, kuten monena muunakin, aamuna heräsin odottavissa tunnelmissa – saisin nauttia lempiateriani luonnon rauhassa ilman kelloon katsomista. Meille tuli yllätyksenä Etelä-Afrikan tavanomainen kaksiosainen aamupala. Ensimmäinen osa käsittää buffetin, josta löytyy mm. juotavat, jogurtit, myslit, leivänpäälliset ja hedelmät. Toinen osa on pöytään tarjoiltu warm breakfast eli oman mielesi mukaan munakas/munakokkeli/englantilainen kombo. Vaihtoehdot hieman vaihtelevat majapaikoittain. Reissun ensimmäisenä aamuna olimme taivaissa buffetin valikoimasta ja söimmekin itsemme kylläisiksi kunnes tarjoilija tuli menut kädessä kysymään “Don’t you want hot breakfast?” No kyllä, halusimme tietysti ja etenimmekin palloina aamupäivän.

Aamupalalla meidät vastaanotti hymyilevä ja alati naurava työntekijä. Juttelimme rentoa small talkia ja kun syötyämme aloitimme kyselyn. Meillä oli yksi päivä aikaa kiertää läheisiä alueita, joten minne mennä. Saimme hyviä neuvoja, sijoitimme ostamalla alueen kartan 0,60€:lla ja lähdimme matkaan. Päivän suunnitelmamme oli selkeä, mutta kiireetön: vaeltamaan Mac Mac Poolsien 10 kilometrin matka, syödä omat matkaeväät, siirtyä Sabien lähelle tutustumaan kahteen vesiputoukseen ja vaeltaa siellä hieman lisää.

Vinkki vitonen tähän väliin: Karttasovellus HERE WeGo:n pystyy navigoimaan ympäri maailman ilman nettiyhteyttä.

Löysimme perille Mac Mac Poolseille helposti, mutta pomppuisasti. Kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoitinkin, Etelä-Afrikan tiet ovat suurimmaksi osaksi hyvässä kunnossa mutta ne ovat myös hyvinkin kuoppaisia. Minusta tuli aikamoinen Mario Kart -kuski väistellessäni yllättäviä kuoppia. Kuopat saattoivat pahimmillaan olla päälle puoli metriä leveitä sekä useita kymmeniä senttejä syviä. Siihen kun olisi autolla täräyttänyt olisi myös rengas vanteineen ottanut isommin osumaa.

Mac Mac Pools on alue, jossa virtaavan joen varrella on syviä kuoppia, jotka muistuttavat uima-altaita tai oikeastaan enemmänkin paljuja. Alue on tunnettu ja suosittu paikallisten keskuudessa, mutta ryysistä ei ainakaan meidän visiitin aikana ollut. Jokaiselle porukalle löytyi oma altaansa. Sisäänpääsymaksu on muistaakseni R20 eli noin 1,20€ per henkilö, joka on hyvin samalla linjalla muiden “nähtävyyksien” kanssa.

Aloitimme vaelluksemme ylittämällä tuon joen mahdollisimman pitkillä loikilla sillä mitään ylitysavustusta ei ollut. Laitoin myös sporttikelloni vaellusmoodille, sillä halusin verrata meille arvioitua matkapituutta ja siihen kuluvaa aikaa. Olimme reitin ainoat vaeltajat emme nähneet muita kuin muutamia lintuja liukumassa ilmojen halki. Reitti kulki poikki niittyjen, kivilohkareiden, tiiviiden ja viileiden metsäryteikköjen, ylä- ja alamäkeen ilman tuulenvirettäkään. Meinattiin hetkeksi tuonne metsään hetkeksi jäädäkin sillä aurinko porotti täydeltä taivaalta ja oli k u u m a .

Jatkoimme kuitenkin rauhallista talsimista ja yhtäkkiä olimme Mac Mac Poolsien yläjuoksussa, noin 200 metrin päästä alkupistettä – reitti oli loppumassa vaikka vasta pääsimme alkuun! 10 kilometrin matkasta ei ollut tietoakaan kun Suuntoni näytöllä hyppi 2,5 kilometrin matka. Pöh, olimme hieman pettyneitä sillä toivoimme saavamme autolla istumiselle pidemmän tauon. Näin ei kuitenkaan ollut, joten hetken pohdimme tyhjään ja isoon altaaseen hyppäämistä mutta jokin ajatuksissa esti. Ehkä ne tarinat kaiken maailman ihon alle tunkeutuvista pikkueliöistä nostivat epäilyn.

Olen pitkään ajatellut tapahtuneilla olevan tarkoituksensa ja tuonkin vaelluksen jäädessä vain neljännes osaksi suunnitellusta saimme lisäaikaa toisiin kohteisiin ja siellä vaelsimmekin – suunnittelematta “vain” kaksi kilometriä hutimatkaa vuorenrinnettä ylös. Se tarina jääköön seuraavaan postaukseen, sillä huomaan edustavani puheliasta ja tarinankerrontaa rakastavaa luonnettani myös kirjoituksen muodossa. Heh.

Jäikö jotain kertomatta? Kommentoi niin kerron lisää!

xxo,
Janina

Lue myös:
ETELÄ-AFRIKAN ROADTRIP ALKAA
PIKAVISIITTIEN JOHANNESBURG
TAIANOMAINEN ETELÄ-AFRIKKA