JANINA MICHAELA

Väännän rautaa, irvistän pää punaisena. Jokainen lihasmöykky tuntee tehneensä. Rakastan sitä tunnetta, joka onnistuneen treenin jälkeen minut valtaa. Endorfiiniryöppy! Jalkatreeni oli rankka, kävelen kuin vaappuva ankka. Useasti hymyilyttää ja palkkari tuntuu maistuvan jokaisen kerran jälkeen paremmalta. 

Pikkuhiljaa olen kuitenkin havahtunut omiin ajatuksiini siitä, että yhtälailla kuin elämän myös treenauksen tulisi olla tasapainossa. Kuntosalitreenaus on loppujen lopuksi hyvin yksipuolista, vaikka se on intohimoni. Se kutsuu luokseen, se rauhoittaa. Kuntosali on oma toimiva terapeuttini. Kiukut puretaan jalkaprässiin ja jäljelle jää rauhallinen minä. 

Kohta tulee neljä vuotta täyteen siitä kun ensimmäisen kerran astuin pakon edessä kuntosalimaailmaan. En silloin ymmärtänyt kuinka tuo hetki tulisi muuttamaan tulevaisuuteni, kuinka maailmani heittäisi häränpyllyä. Vasta loppuvuodesta 2012 aloitin tavoitteellisen treenauksen ja sillä tiellä olen edelleen. En ole treenannut välissä mitään muuta. 

Urheilu on ollut aina elämässäni. Milloin itse harrastettuna, milloin penkkiurheiluna. Haluaisin kokeilla mahdollisimman montaa lajia, sillä ne tuovat aina oman onnen kipinän mukanaan. Jenkkifutis-alkeiskurssi sytytti jonkinlaisen liekin sisälläni, mitä vieläkin punnitsen. Toiko se mukanaan erilaisen urheilun ilon kuin kuntosali? Mistä nämä raukeat olotilat tulevat? Mitä minun tulisi tehdä, jotta saisin niitä myös tulevaisuudessa?

Viime perjantaina treffasin ihanan Anun, joka toimii EVO Fitneksen personal trainerina. Hän oli lupautunut auttamaan minua rentoutumaan ja rauhoittumaan joogan avulla. Olen joogaa aikaisemminkin kokeillut, mutta niissä ongelmakseni on koitunut opettajien joogasanasto – en sitä selittämättä ymmärrä. Kun opettaja puhuu sotureista, koirista ja asanoista, en pysy perässä sillä ensikertalaisena nuo tuovat mieleeni Kiinan muurilla vartioivat Mulan soturit tai pusikoissa juoksevat Jack Russelit. 

Anu neuvoi selvällä suomen kielellä. Käännä jalka ulospäin, keskity lantioon, pidä se tiukkana. Älä ota paineita, tee niinkuin pystyt. Ohjaus kesti puoli tuntia, mutta olin hiessä. Parannuskohtia löytyy paljon: notkeus, venyvyys, syvien lihasten kehittäminen. Sain tuosta puolituntisesta enemmän irti kuin aikaisemmista kolmesta kerrasta yhteensä. Nyt minulla on muutama liike, joita pystyn kotona tekemään sillä tiedän varmasti kuinka ne tehdään. 

Olen huvittanut Mikoa useampaankin otteeseen viimeisen viikon aikana yrittäessäni näitä asentoja toistaa. Kuntosalitreenauksen vastapainona kaipaan kroppaan vetreyttä, sillä se myös parantaisi tuloksiani raudan parissa. Liikeradat suurenevat ja varmasti loukkaantumisriskit vähenevät. 

Nyt pitäisi vain löytää Pääkaupunkiseudulta, mieluiten Leppävaarasta tai Helsingin keskustasta, järkevän hintainen joogapaikka – jossa aloittelijankin on hyvä olla.
Käyttekö te joogaamassa? 

Täältä pääset aikaisempiin joogakokemuksiini:

SUP jooga
Klo 6:n Puistojooga
Hot jooga

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ YSTÄVÄT! Älkää ottako paineita kaupallisesta juhlasta, emme esimerkiksi kihlattuni kanssa ole sitä koskaan juhlistaneet rahallisesti. Teot merkitsevät paljon enemmän. 

xxo,
Janina

Toimin yhteistyössä EVO Fitneksen kanssa.