Pitkä, tuuhea, täyteläisen ruskea tukka. Upeat, syvänruskeat silmät. Ja nuo ripset – to die for! Täydellisen kuulas ja puhdas iho, ”ruskettunut” ympäri vuoden. Hymy, joka ei hyydy missään tilanteessa sekä hampaat, jotka hohtavat valkoisena kuin isot lumikinokset Lapissa. Näin kuvailisin ystävääni. Puoliksi amerikkalainen, puoliksi tongalainen.
Tonga on pieni saari Tyynellä merellä. Sellainen paikka, jossa nautitaan elämästä. Järjestetään isoja juhlia, joihin kutsutaan koko suku sekä naapurit ja heidän ystävät. Perhe sekä suku ovat korkeassa arvossa – tädeille, isoäideille annetaan lahjoja, osoitetaan kunnioitusta sillä tavoin.
Lauantai-aamu alkoi Salt Lake Cityn keskustassa sijatsevan Temppelin vieressä. Ystäväni perheineen ovat mormoneita, heidän hääseremoniansa on hyvin erilainen verrattuna perinteiseen suomalaiseen seremoniaan. Hääpari sekä heidän vanhemmat menevät aikaisemmin Temppeliin, avioliiton sinetöintiä varten. Hääpari siunataan, heille annetaan traditionaaliset alusvaatteet sekä kerrotaan mitä asioita toimiva avioliitto vaatii. Sinetöinti tehdään suljettujen ovien takana, sen sisältöä ei kovinkaan moni tiedä eivätkä hääparit itse halua siitä suurimmaksi osaksi puhua – liekö saavatko edes.
Sinetöinnin jälkeen ystäväni kävelivät ulos, jossa suku sekä lähimmät ystävät odottivat. Onneksi ilma oli todella lämmin sekä aurinkoinen, odottelu sujui mutkitta. Hääparin kävellessä ulos morsiusneidot sekä best manit muodostavat käytävän, jota pitkin pari kävelee muiden odottaessa sen päässä. Olin tuon jonon päässä, vaikken morsiusneito ollutkaan, ja kapsahdin ystäväni kaulaan. Emme olleet kerenneet näkemään ennen tätä hetkeä, jälleen näkemisen riemu oli suuri. Jos onnellisuus voi naimisiin mentäessä enää kasvaa. Heh.
Temppelillä olleen hääparin vastaanoton jälkeen suuntasimme heidän kirkolleen nopealle lounaalle, jonne saavuttiin omaa tahtia. Olin siellä hyvissä ajoin, joten kerkesin auttamaan tarjolle laitossa. Lounas oli rento, avoin ja naurua täynnä. Ei stressiä eikä kiirettä. Tämän jälkeen oli muutaman tunnin tauko, jolloin hääpaikkaa viimeisteltiin sekä possuja kypsytettiin. Perinteisiin tongalaisiin juhliin kuuluu kokonaiset possut, jotka grillataan itse – hitaasti kypsyttäen.
Mormoni häät ovat perinteisesti vieraille lyhyet. Vieraat eivät mene Temppelille vastaanottamaan paria vaan he tulevat myöhemmin häävastaanotolle, jossa tarjoillaan juotavaa ja pientä purtavaa. Ei suomalaisissa häissä totuttua ruokatarjoilua, hääkakkua ja ohjelmaa – saati tanssimista. Yleensä myös hääsormukset vaihdetaan Temppelissä, ei vieraiden läsnäollessa. Ystävieni vastaanotto oli erilainen.
Saavuimme hääpaikalle samalla porukalla, joka oli ollut Temppelillä. Kirkon koripallosali oli muuttunut upeaksi juhlapaikaksi. Katosta laskeutui hentoja kankaita, katoksen tavoin. Keskellä kankaita roikkui kattokruunu – pieni, mutta tyylikäs yksityiskohta. Kirkon metalliset pöydät ja tuolit oli päällystetty valkoisilla kankailla. Tuolien taakse oli sidottu rusetti turkoosilla kankaalla. Jokaisen pöydän päällä oli hääparin kuvalla koristettu kynttilänjalka tai valokuvakehys. Edessä oli sormusten vaihto seremonia. Ei hirveän pitkä, mutta kaunis ja tunteikas.
Illan aikana saimme nauttia tongalaisesta, herkullisesta, ruuasta, tanssiesityksistä ja silmiä kostuttavista puheista. Tapasimme uusia ihmisiä ja nauroimme paljon. 21 tuntia matkustamista oli todellisesti sen arvoinen!
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 