Go outside the box

Kun opettaja aloittaa kurssin laittamalla sinut seisomaan pieneen pahviboksiin, mitä ajatuksia se herättää? Ihmetystä, vieroksuntaa, pelkoa, innostusta, kysymysmerkkien popsahtelua?

Tänään alkoi viimeinen kevät lukukauteni, tai niin olen ainakin päättänyt. Ensi keväänä tarkoitukseni on keskittyä vain opparin pariin, ei kurssien käyntiin. Tämän lukukauden alkaminen tarkoitti myös spesialisoitumisopintojeni alkamista eli markkinoinnin ammattilaiset – be aware, here I come! Heh.

Maanantaiaamun luento ilman aamukahvia, olen automaatiolla saanut itseni smoothien kanssa koululle mutta aivotoimintani pyörii vielä lakanoissa. Luentohuoneessa on ikkuna auki, kuka yrittää syväjäädyttää meidät? Opiskelijat jaetaan ryhmiin, joista jokainen saa oman pahviboksin. ”Mene sen sisään seisomaan ja kerro miltä sitten tuntuu?” Mitä ihmettä!

Tuo pieni boksi kuitenkin avasi keskustelun uusien ihmisten keskuudessa ja herätti tunteita. Omat jalkani mahtuivat laatikkoon sopivasti, oloni oli outo mutta lopulta melko mukava. Olimme varmoja, että harjoituksen tarkoituksena oli korostaa think outside the box metaforaa, mutta silti jokainen meistä ajatteli vain miltä laatikon sisällä tuntui. Emme miettineet miltä olo laatikon ulkopuolella oli tuntunut ja miten tunteet ehkä erosivat toisistaan.

Vaikka think outside the box on toteamuksena erittäin kannusta ja toimiva, totuus kuitenkin on, että joutuessasi miettimään boksin ulkopuolelle olet jo sisäpuolella. Enkä mä ainakaan haluaisi olla, mutta olen varmasti – ainakin joissain asioissa. Koen, että bloggaus on yksi niistä bokseista, joista voisin hyvin löytää uusia ulottuvuuksia kokeilemalla ja yrittämällä. Olen myös onnistunut hyppäämään ulos entisestä fitness-boksistani ja ottamaan tärkeitä kehittämisen askelia hieman ristiin rastiin – päämääränä hakeutua sinne mistä voin oppia, tekemään asioita joita en vielä kykene tekemään.