Miksi teet ”tätä?” Se on elämäntapa.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen kuullut lukemattomia kertoja kysymyksiä, väitteitä ja turhimpia kommentteja elämäntapamuutoksestani.

”Miksi teet tota?”
”Kyllähän sä nyt voit vähän kakkuu syödä, ota karkki ota karkki!”
”Kyllä Juttakin (Gustafsberg) juo lasillien viiniä välillä, eli ota nyt ota nyt!”
”Treenaat niin paljon, ettei sun tarvii kattoo mitä syöt.”
”Syö mun mieliks, ettei tarvii yksin syödä..”

Siinä vain murto-osa kuulemistani, oih, niin mukavista kommenteista. Olen joutunut perustelemaan ja selittämään miksi teen, mitä teen. Miksi en työporukan ravintolaillallisella syö hiilareita tai juo siideriä. Miksi en osallistu elokuvaöihin. Miksi keittiövaa’asta on tullut yksi tärkeimmistä treenivälineistäni. Miksi en osaa muiden mielestä ottaa rennosti. Miksi kiusaan itseäni. Miksi pilaan elämäni rajottamalla syömisiäni.

Aina saa kysellä ja udella – vastaan mielelläni. Ehkä saisin kyselijänkin innostettua ja kerrottua uusia näkökulmia asioihin. Ajattelutapani on muuttunut ja samalla kun opin itse uusia asioita, haluan jakaa sitä tietoa muille. Se on esimerkiksi yksi syistä, jonka takia aloitin blogini kirjoittamisen. Muiden motivointi, mikään ei ole palkitsevampaa kuin kuulla kokemusteni tai tekstieni olleen se tarvittu valo tunnelin päässä.

Siinä vaiheessa kun joku alkaa väittämään että olen tylsä ja pilaan elämäni, hatussa kiehuu. Olen monesti verrannutkin sitä samaan mitä tein Yhdysvalloissa ollessani vaihto-oppilaana. Vietin vuoteni Salt Lake Cityssa, Utahissa. (Tässä vaiheessa monen ilme kalpenee ja ennakko-oletukset hyppäävät mieleen..) Kyllä, Utahin asukkaista suurin osa (60%) on mormoneja. He eivät juo alkoholia, polta tupakkaa eivätkä harrasta esiaviollista seksiä. SO, WHAT? 
Heille on tärkeää ja tavallista lähteä lähetyssaarnajaksi muihin maihin tai osavaltioihin jakamaan heidän mielestä oikeaa uskontoa. Lukemattomia kertoja pääsin/jouduin puhumaan kaupunkimme lähetyssaarnaajien kanssa ja kuuntelin heidän uskonnostaan. Olin kohtelias ja halusinkin pääpiirteittäin oppia mihin he perustavat uskonsa jne.
Jos ja kun keskustelu kääntyi heidän yrityksiinsä taivutella minua kääntymään, totesin vain ”Te uskotte mihin uskotte, mä uskon mihin uskon. En väitä teidän uskontoa vääräksi ja arvostan mielipidettänne, tehkää se sama mulle.” Tässä vaiheessa moni heistä hiljentyi ja totesi, että olen oikeassa.

Sama toteamus toimii omasta mielestäni myös tässä tilanteessa. Jos itse luotan treenin ja tasapainoisen ruokavalion antamaan parempaan elämänlaatuun, olkoon niin. Jos toinen uskoo treeniin ja/tai ”ihan sama mitä syöt kunhat et liikaa kaloreita” -ajatukseen, olkoon niin.
En ala paasaamaan kenellekkään ”hyi kun syöt paljon” ”katso mitä syöt” tai mitään muutakaan. Lähimmille ystävilleni, perheelleni ja sukulaisilleni saatan välillä kehottaa ”kato vähän mitä syöt” tai kertoa omista tavoistani, mutta en tyrmää ketään. Hekään eivät siitä suutu, koska tietävät tarkoituksen olevan hyvä.

Jos toinen syö ei se ole multa pois ja jos mä en syö ei se ole toiselta pois. 

Parhaimpana esimerkkinä oli ystäväni syntymäpäivät. Hän oli poikaystävänsä kanssa varannut baarin juhlia varten ja olin luvannut mennä käymään. Seuraavana aamuna olisi tiedossa kova salitreeni ja tiesin tarvitsevani unta. Saavuimme paikalle, eteen tuotiin skumppalasit jonka kerroin skippaavani. Ystäväni toki leikillään ihmetteli, mutta tiesi etten mieltäni muuttaisi. Mennessäni moikkaamaan hänen poikaystäväänsä sain ensimmäiseksi kysymyksen ”missä sun juomas on?” Eipä ollut missään. ”Kyllähän sä nyt yhen juot! Mitä haluut mä tarjoon!”
Ei tehnyt yhtään mieli, joten päädyimme 45 minuutiksi – tunniksi väittelemään siitä pitäisikö mun juoda se puolikas shotti. Olisinhan niin paljon kivempi, rentoutuisin ja kaikilla olisi kivaa. Olinko siis juhlien pilaaja olemalla juomatta? En oikeastaan voi keksiä mitään ärsyttävämpää kuin alkoholista puhumisen. Keskustelut ja väittelyt ovat hyviä asioita, pidän niistä, mutta syytöksistä en.
Kyllä mä juon kun mieli tekee! Miksi pilaisin oman fiilikseni miellyttämällä muita? Jos en ole riittävän rento näin, niin ADJÖ.

Olen pikkuhiljaa poistanut ympäriltäni ihmiset, jotka vain pyörittelevät silmään. Ne vähäiset vapaa-ajat mitä treenaamisen ja työn jälkeen jää, vietän mieluiten ihmisten kanssa jotka ymmärtävät, eivät syytä tai vaadi mitään muuta. He osaavat iloita onnistumisistani ja tsemppaavat eteenpäin. Heitä ei ahdista elämäntapamuutokseni, koska tietävät etten ole muuttunut ihmisenä. Vaikka se ”mennään muutamalle” -kaveri ei enää aina juokkaan, se on mukana menossa veden tai ananasmehun kera.

Itsensä kunnioittaminen on ollut yksi parhaimmista asioista mitä olen oppinut. Itsevarmuus on yksi parhaimmista asioista mitä olen saanut. Itsekuri on vahvempi kuin koskaan. Nykyään uskallan sanoa vastaan, tiedän mistä puhun, pystyn ”puollustamaan” omia päätöksiäni. En voi kuin toivoa samaa kaikille muille.

Miksi sitten teen ”tätä”? 
”Tämä” ei ole mikään päähänpisto eikä dieetti. Tämä on mun elämäntapa.

Treenaan, koska olen endorfiiniaddikti. Treenaan, koska rakastan päivä päivältä enemmän vartaloani. Kuntosali on oma ilmainen terapeuttini, se on lääkärini, paras ystävä ja toinen kotini. Olen koukussa painoihin, jos en näe niitä muutamaan päivään saatan olla hukassa.
Saan sieltä enemmän energiaa kuin kokonaisesta juustokakusta. Ongelmat ja ajatukset selviävät varmimmin siellä kuin korillisella kaljaa. Olen oppinut enemmän treenaamisen avulla kuin kukaan Mc’Donaldsin jonossa.
Lähden salilta aina tyytyväisenä treenaamiseen, mutta palaan aina ”nälkäisempänä”. Omat tavoitteeni ovat korkealla, vaadin itseltäni paljon.

Syön mitä syön, koska se on mun polttoainetta. Antaa energiaa ja polttaa kaloreita samaan aikaan. Olen kärsivällisempi ja ihanampi. Jaksan paremmin ja tulen voimaan paremmin. Nuorempana söin mitä sattui ja se näkyi sekä tuntui. Koulukiusattuna ei elämä ollut helppoa. Nyt näytän hyvältä ja tulen näyttämään vielä paremmalta.
”Sähän voit syödä just mitä haluut kun treenaat niin paljon” – aika oivallinen väite, jos haluaisin pysyä tällaisena. Tavoitteena fitnessmalli-kisat ja unelmana isommat fitness-kilpailut eivät jätä tuollaiseen ajatteluun tilaa.
Luovun mieluummin herkuista kuin unelmistani. 

Elämänarvoni, elämäntapani ja koko elämäni on muuttunut näiden vuosien aikana. Se jatkaa muuttumistaan. Olen ylpeä kuinka pitkälle olen päässyt. Olen peloissani matkasta mikä on edessä, mutta varma että pääsen minne pitääkin.
Teen tätä, koska haluan näyttää niille jotka väittivät etten siihen pysty. Pystyn, koska itsekurini on parempi kuin heidän. Päätökseni pitää, tuli mitä tuli. 

 Toivottavasti teidän ei tarvitse yhtä useasti törmätä negatiivisiin kommentteihin. 
Pää pystyssä eteenpäin!

”There is nothing sexier than a girl who knows her way around the weightroom.
You don’t chat, or giggle, or waste time ”streching” at the water fountain.
You just know what you’re doing and get it done.
Impress the men, embarass the boys.
MAKE THEM NERVOUS!”
 

xxo,
Janina

10 thoughts on “Miksi teet ”tätä?” Se on elämäntapa.

  1. Johki sanoo:

    Usein kuulen että monet saa tuollaisia kommentointeja. Se on tietty ikävää ja vieläpä tosi kummallista. Mitä kenenkään tekemiset muiden päätä pitäisi vaivata – mehän kaikki tykkäämme eri asioista, oli se sitten erilaiset ruoat tai ihan mikä vaan muu juttu. Ei ketään pitäisi häiritä jos joku viihtyy salilla. Jostain syystä se ilmeisesti on jokin kuuma peruna?Olen itse siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut vain positiivista kommentointia ja ihmiset ovat iloisia puolestani. Lähipiiriin en muita hyväksyisikään eli ystävät ovat Ystäviä jotka hyväksyvät ilolla toistensa (positiiviset) valinnat. Ei meillä esim. ole koskaan ihmetelty jos joku istuu kanssamme iltaa viinatta. Miksi se haittaisi? Kyllä sitä voi irroitella ja hullutella samalla lailla selvinkin päin. Työpaikalla ei ihmisiä voi valita, mutta on näköjään hyvä työpaikkakin, kiinnostuneena kyselevät.Enkä koe että joudun mistään luopumaan. Herkkuja ei tee enää samalla lailla mieli eli mieli ei juoksentele karkkihyllyjen perässä mikä on mielestäni PALJON helpottavampaa kuin se että päässä vilisi aikaisemmin koko ajan ne herkut – SE vasta rasittavaa olikin!!! Piti kieltää itseltään koko ajan jotain- nyt ei tarvitse. Toinen hauska pointti on se, että ennen piti kauheasti vahdata kaloreita – toki näin on nytkin mutta nyt syön tsiljoonasti enemmän kuin ennen joten vatsa/pää on aina ravittuna eikä nälkä ole koskaan. Että kyllä näen itseni olevan paremmassa jamassa kuin esim. ne jotka laihduttavat ehkä hieman nälkäisenä koko ajan ja miettivät sitä seuraavan herkkupäivän satsia. Tiedän millaista se on eikä se ole kivaa kun elämä ja ajatus pyörii liikaa ruoan ympärillä :) Ja kivointa tässä kaikessa uudessa on se, että lisää syömällä olen laihtunut ja kiinteytynyt huimaa vauhtia – salilla tietysti huima oma osuutensa.

    Tykkää

    • msbottom sanoo:

      Olet erittäin onnellisessa tilanteessa! :) Yritän kovasti päästä siihen itsekin. Rakastan syömistä, aivan kaikenlaisen ruuan syömistä! :) Siksi onkin ihanaa kun oikeasti saa syödä, nauttia terveellisestiä ruuasta eikä laskea jokaisen kaloreita! :) Ihana kommentti, kiitos paljon!

      Tykkää

  2. EmAn sanoo:

    Hyvin sanottu! :)Itse en ole kauheasti saanut negatiivista kommenttia, mutta enpä aikoihin ole ihmisten ilmoilla ollutkaan. Tai ne pari kertaa kun tänä syksynäkin olen ollut, ovat sitten olleet niitä iltoja, kun olen sallinut itselleni sen muutaman punaviinilasillisen (,eikä kukaan ole tainnut huomata että syömiset olen kiertänyt kaukaa).Loppysyksystä on tulossa vielä iltoja, kun pitäisi lähteä ihan vesilinjalla liikenteeseen. Saapa nähdä miten ihmiset reagoivat.Ja ehkä ihmiset ovat jo tottuneet siihen, että vielä kauemmin olen kieltäytynyt kaikesta liharuoasta, niin eivät edes huomaa, että ”kiellettyjen lista” on vain kasvanut minulla.

    Tykkää

    • msbottom sanoo:

      Kiitos! Pitkään tätä kirjoitinkin ja mietin miten asiat ilmaisen. Olen alkanut valikoimaan tarkoin mihin ja milloinkin osallistun, hyviä päätöksiä vain! :)Toivottavasti tämä on vain suunta paremaan.

      Tykkää

  3. Enna sanoo:

    Sulla on tosi mielenkiintoinen blogi (vaikken ite varsinaisesti mikään kuntoiluhirmu ookaan, kiinnostunut kyllä aiheesta)! Oikeen aina ilahtuu kun tulee uutta postausta! :)

    Tykkää

  4. Finde sanoo:

    Mahtava teksti! Niin täyttä asiaa, voisin allekirjoittaa jokasen sanan myös omalla kohdallani (:Tiedän, että moni tulee ihmettelemään esimerkikis sitä, että miksi palkkaan pt:n nyt. Olen 18-vuotias ja normaalipainon rajoissa (barely). Miksi tuhlaan rahani siihen. No eihän se ole tuhlausta, koska haluan elää koko jäljellä olevan elämäni täysillä. En herätä 10 vuoden päästä siihenn, että painoa on 20 kiloa ylimäärstä ja voisin sitten palkata sen pt:n. Ja ennen kaikkea koska rakastan treenaamista, enkä halua pilata sitä tekemällä asioita väärin! :) Teksti tekstiltä tykkään sun blogistasi enemmän! Vaikutat tosi samna oloiselta ja symppikseltä tyypiltä :)

    Tykkää

  5. Bobby Jean sanoo:

    Hear hear, sis!

    Tykkää

  6. Anonymous sanoo:

    Jälleen kerran mahtava teksti! :) Itse olen kuullut samanlaista varsinkin sukulaisten suusta, ne on pitäneet mua syömishäiriöisenä ja vaikka mitä kun en ole syönyt buffetissa itseäni kipeäksi vaan olen valinnut järkeviä ruokia ja leivän jätän väliin, samoin kahvipöydän herkut. Olen ajatellut, että näille kyselijöille ja ruuan tyrkyttäjille tulee jotenkin huono omatunto ja tarve selitellä omia ruokailutottumuksiaan jos ne poikkeavat muista. Siksi nää tyypit haluaisivat, että muut syövät samalla tavalla kuin he, ettei tarvitsisi kyseenalaistaa omien tapojen terveellisyyttä tai puolustella.En minäkään pakota ketään syömään kuten itse syön, on ihan ok että muut herkuttelevat mun leipomilla kakuilla ja itse en. Ei se haittaa. :) Toivoisin vaan muilta samanlaista asennetta, eiköhän syöminen ole loppujenlopuksi jokaisen henkilökohtainen valinta! (tuo uskontovertaus oli btw todella hyvä!)

    Tykkää

    • msbottom sanoo:

      Mun serkut on kuin broidit. Ne tukevat kaikessa ja heidän avullaan olenkin saanut setvittyä sukulaisten kanssa. :) Suurimmaksi osaksi kyllä perhe ja lähin suku ymmärtää, mutta muut sitten eivät.. Olkoon niin. Ihmisillä on liikaa ennakkoasenteita ja -mietteitä kaikista asioista, ne rajoittavat hirveästi. Kiitos paljon kommentistasi, todella hyvä sellainen! :)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: