Suomalainen kateus. Se leviää liian helposti. Sen vyöryä ei pysäytä mikään.
Olen jo pitkään pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni, miettinyt mikä ihmisiä motivoi vähättelemään muiden onnistumisia? Nyt sen huomaa helpommin kuin koskaan. Cheek. Suomen kuumin puheenaihe tällä hetkellä, eikä valitettavasti hirveän positiivisella tavalla. Cheek toimii hyvin esimerkkinä myös omassa elämässäni, sillä aikaisemmin en voinut sietää kyseistä henkilöä.
Muutamia vuosia sitten minun oli todella huono olla itseni kanssa. Näin kaikessa pelkkää negatiivista, valitin turhasta ja silti näin itseni positiivisena ihmisenä. Kuinka sokea sitä voikaan itselleen olla? Tuohon aikaan myös Cheekin menestys kasvoi (ainakin minun silmissäni) kovaa kyytiä. Minä junnasin samassa elämäntilanteessa viikosta toiseen ja hän pääsi täyttämään unelmiaan. Hitto, että ärsytti! Miksen minä voinut saada samanlaisia mahdollisuuksia omien unelmien parissa, miksi just toi?
Vastaus on hyvin simppeli. Kateus huuteli syvältä sisältäni. Enhän unelmieni eteen tehnyt yhtään mitään. Makasin sohvalla, kävin töiden jälkeen muutamilla ja pyörin vähän missä sattui. Tuolloin myös tapahtui itselleni täysiromahdus. Elämäni oli aika vaihtaa täysin suuntaa ja samaan aikaan selveni mieleni sumusta. Pienin askelin parantui oma elämänlaatuni ja muutamia vuosia kadoksissa ollut hyytymätön hymy palasi kasvoilleni.
Aloin olemaan aktiivinen, oikeasti. Panostin unelmiini eri tavalla, heittäydyin mahdollisuuksiin täysillä mukaan. Uskalsin seistä omien tavoitteideni takana pitivät ihmiset niistä tai eivät. Se on avannut silmiäni jokaisella elämän osa-alueella. Jos panostat asioihin kaikkesi, siitä kumpuaa varmasti jotain hyvää. Ei ole tarvetta nöyrtyä ihmisten edessä kun kaiken on saavuttanut kovalla työllä. Kukaan ei Suomessa tuo menestystä kottikärryllä eteesi. Sen eteen tehdään työtä, kovaa työtä. On uskallettava ottaa riskejä, silläkin uhalla että epäonnistuessasi kateellinen suomalainen istuu tyytyväisenä sohvalla.
On noloa myöntää aikaisemmin olleensa lapsellinen ja kateellinen. Nyt Cheekin menestys ruokkii omaa motivaatiotani. Vaikka kuinka moni odottaisi epäonnistumistani ja vaikka kuinka monta kertaa epäonnistuisinkin, aina kannattaa jatkaa. Puskea kovempaa töitä ja unelmoida isompia unelmia. If your dreams don’t scare you, they aren’t big enough.
Tässä maassa olisi niin helppoa vain antaa periksi, todeta ettei tästä tule mitään ja unohtaa unelmansa. Minä nostan hattua Cheekille ja harmittelen, että oppitunnin ja puhelimen flippauksen takia jäin (ainakin vielä) liputta Stadionille. Vaikka Cheek ei vieläkään ole lempiartistini, haluaisin olla todistamassa tuota varmasti ainutlaatuista show:ta ensi kesänä. Kun avaa omat silmänsä, näkee myös muut aivan eri valossa.
Muiden onnistuminen ei ole sinulta pois. Tuosta jätkästä saa törkeän määrän energiaa. Yrittäkää tekin nähdä hyvät puolet sillä meidän muidenkin unelmat ovat saavutettavissa.
xxo,
Janina
Alempi kuva pinterest.com
JANINA MICHAELA 
Jätä kommentti Siiri Peruuta vastaus