Joulupyhät ovat takana päin, ennenkuin tajusinkaan niiden alkaneen. Edessä viimeiset päivät vuotta 2013 – kohta käännetään uusi sivu ja aloitetaan uuden luvun kirjoitus. Sitä ennen kuitenkin, tässä jouluaaton tunnelmia meidän kotoota.
Speltti-seesaminsiemenkeksit – äitin tekemiä.
Pikkusisko leipoi kaikille omat piparit, vanhemmat possuja & lapset kirkkaita tähtiä.
Lisää pipareita, omintakeisilla koristeluilla.
Lohta syödään meidän joulupöydässä aina eniten.
Yksi Joulu-tunnelman luojista on kuusen tuoksu.
Joulupukki tuli taloon!
Ketäpä ei hymyilyttäisi kun vieressä on kuusen korkuinen lahjapino? ;)
Joulu on kaikin puolin ihana aikaa. Olen siunattu äärinmäisen ainutlaatuisella perheellä, joka on läheinen serkkuja myöten. Pyhät ovat naurun täytteisiä, päivät venyvät myöhään yöhön sillä juttua riittäisi millä mitalla tahansa. Ainoa asia, joka ei mikään vuosi helpotu on ystävän haudalla käynti. Rakas ystävä lähti liian nuorena, mitä kaikkea sitä olisikaan yhdessä saanut kokea ja nähdä. Vuosi toisensa jälkeen muistutus iskee vasten kasvoja: kerro rakkaimmillesi mitä he merkitsevät sinulle – ennenkuin on liian myöhäistä.
Nyt menen nauttimaan vanhempieni seurasta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluan heidän kanssa viettää aikaa keskustellen. Jännä, miten nuorena ei tehnyt mieli edes asua saman katon alla ja nyt kun on asunut monet vuodet omillaan – kaipuu vanhempien luokse vain kasvaa. :)
xxo,
Janina
Musta on tullut ihan samanlainen! Nyt kun asun kaukana kotoa, en malta odottaa että pääsen käymään kotona vanhempien luona. Äiti ja isi, on ne vaan niiin ihania <3 Niinku koko perhe muutenkin, hih.
TykkääTykkää
Sun tilanteessa varmasti vielä enemmän, koska ei ole näkemisen mahdollisuutta kokoajan. :) Kai tän tajuaminen kuuluu aikuistumiseen? :D
TykkääTykkää