Kello lyö ilta yhdeksän. Istun kuntosalini pukuhuoneessa palkkari kädessä. Hiki valuu pitkin poskia – hymyilyttää. Palkkari maistuu paremmalta kuin pitkään aikaan, kroppa kiittää nöyrästi. Oloni on erilainen.
Olen tehnyt jotain mitä en ole halunnut pitkään aikaan tehdä, käydä illalla salilla. Olen kivenkovaa uskonut olevani aamutreenaaja, mutta mitä jos en olekaan? Onko kyseessä vain keskittymisen parantuminen? Ei sillä väliä. Selkätreeni sujui nimittäin ongelmitta. Maastavedossa paukutuin puhtaan pienen ennätyksen ja hauiksesta sain rutistettua extra-mehutkin irti. Nuo kaksi liikettä ovat jonkin aikaa tuottaneet pääsuonien pullistumista, mutta tänään iskettiin napakymppiin! Fiilis oli upea. Tein extra-toistojakin.
Omalta mukavuusalueeltaan kannattaa poistua, ihan jo vaihtelunkin vuoksi. Suurimmat onnistumiset tapahtuvat omalla epämukavuusalueella. Omakohtaisesti muistelen vaihto-oppilaaksi lähtemistä. Minulla oli englannista kouluarvosanana 5 (eli toisiksi huonoin) ja silti päätin rikkoa rajojani lähtemällä Yhdysvaltoihin vuodeksi. Se on ollut yksi elämäni onnistuneimmista vuosista. Sain itselleni toisen perheen, kodin ja ystävät – paikan jossa oli todella hyvä olla ja on edelleen.
Tämä treeni yllätti minut. Avarsi silmiäni ja avasi oven onnistumisiin. Jatketaan tällä samalla radalla läpi vuoden!
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Hei mulla on ihan sama! Oon aina luullut et aamusali on mun juttu, mutta viime aikoina treenit on väkisin sijoittunu kasin jälkeen ja kulkenut jopa iha kivasti.
Tää oli kiva lyhyt postaus! Hyvä valaisu, et ne totutut ja uskotut tavat tms voi myös olla toisin :)
TykkääTykkää
Näinpä ! Ehkei sitä koskaan pitäis sanoo täys-NO NO:ta. :)
TykkääTykkää