Mitä haluat elämältäsi? Mistä nautit? Minkälaista polkua kuljet? Onko se sinun vai ympäristösi valitsema? Olisikin niin helppoa aina uskaltaa rikkoa ennakko-oletuksia ja käsityksiä. Lähteä rakentamaan omaa polkua – sellaista mitä kukaan ei ole vielä kulkenut eikä tule kulkemaankaan.
Viime viikolla hierontapöydällä maatessani radiosta soi kappale, jonka olin toki aikaisemminkin kuullut mutta vasta siinä hetkessä kuuntelin ja sisäistin sanoituksen. ”Jos tämä ois iltani viimeinen, osaisinko olla onnellinen? Muistinko olla itseni herra tänäänkin?” Itseäni on paljon mietityttänyt oman elämäni suunta. Olenko kulkemassa minulle oikeaa polkua?
Yksi suurimmista tämän hetkisistä kysymysmerkeistä on opintoni. Ne, jotka eivät vielä tiedä, olen vuoden opiskellut Haaga-Heliassa kansainvälistä liiketaloutta. Olen ollut tyytyväinen koulupäätöksestäni, muistan kuin eilisen sen puhelun kun sain varasijalta kutsun kouluun. Onnen kyyneleet vierivät poskiani pitkin, tulevaisuuden epävarmuus olisi hetkeksi tasapainottumassa. Mutta miksi liiketalous, sitä olen pohtinut viimeisen vuoden aikana. Yleispätevä koulutus, joka ei varmasti missään tapauksessa mene hukkaan. Opiskelu tapahtuu englanniksi, joka oli itselleni yksi tärkeimmistä ”vaatimuksista”. Miltei täydellinen opiskelupaikka siis. Silti jokin kaihertaa mieltäni.
Opiskelua koskevilla päätöksillä on iso paino elämänpolulla. Jo yläasteen jälkeen pitäisi tietää lukion tai ammattikoulun välillä – mahdollisuuksia myös tuplatutkinnon suorittamiseen löytyy. Yhdeksäsluokkalaisen Jannin ajatustenjuoksu ei ollut hääviä, päätös lukioon jatkamisesta tuli automaattisesti – jatkoivathan sinne ystävänikin. Ei minulla tuolloin ollut (eikä kyllä vieläkään ole) aavistustakaan mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä. En ollut kuin esimerkiksi yksi serkuistani, joka on pienestä pitäen halunnut lääkäriksi. Unelma-ammatit ovat itselläni vaihdelleet kuin tuulen puuskat. Eläinlääkäristä lentoemännäksi ja lumilautailijaksi.
Tunnen olevani hieman hukassa ja keväällä punnitsinkin oman Academic advisorin kanssa liiketaloudesta Vierumäelle liikuntapuolelle vaihtamista. Onhan yksi suurimmista intohimoistani fyysinen sekä henkinen hyvinvointi. Pidän muiden auttamisesta ja olen erittäin kiinnostunut ravintoasioista laajalti. Olisinko siis sataprosenttisen soveltuva, luultavasti kyllä. En ole tästäkään varma ja siksi jatkanutkin liiketalouden kanssa. Toivon kovasti, että toinen vuosi tuo mukanaan erilaisia kursseja, jotka johdattelevat erikoistumisaloihin. Tai helpotusta päätökseen, jatkaako vai eikö jatkaa. Tiedän tulevaisuudessani haluavani työskennellä sporttialalla. Millä tavoin? Sitä etsin.
Olenko onnellinen tällä tiellä? Opintoepävarmuuksienkin jälkeen, ehdottomasti. Uskalsinhan neljä vuotta sitten tehdä täysjarrutuksen, tarttua elämäni rattiin ja tehdä täyskäännöksen. Pienin askelin, hieman häpeä kyyryssä, aloitin treenamaan = löysin hetken kadoksissa olleen elämänilon, jonka siivittämänä olen tehnyt hyviä sekä huonoja päätöksiä. Olen ottanut takapakkia, epäonnistunut 100-0 sekä edistynyt aimoharppauksin. Riskejä on otettu työttömyydestä naurunalaiseksi joutumiseen. Tuloksena on ryhdissä – muutoksistaan ylpeänä – seisova nainen. (Kehtaako itsestään edes sanoa näin?)
Jos en vuosia sitten olisi uskaltanut ottaa leap of faith en tiedä missä olisin. En varmastikaan painamassa täysiä bodyfitness-unelmani perässä. Tai tehnyt juuri ennen opintojen alkua päätöstä ostaa omaa asuntoa. Välillä on kausia, jolloin olen oman elämäni Selviytyjä, mutta pystyn seisomaan päätösteni takana sataprosenttisesti ja pidän siitä.
Oletteko te tehneet elämässänne täyskäännöksiä? Uskaltaneet valita tien, jota esimerkiksi vanhempanne eivät ole odottaneet? Minkälainen fiilis päätösten teosta on tullut?
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Loistava ajoitus tälle postauksellesi :) Olen itse miettinyt keskeyttäisinkö liiketalouden opintoni. Olen ollut 3 vuotta ”alan hommissa” ja opiskellut myös siinä ohessa. Nuo mainitsemani oman alan työt lopetinkin vasta hiljattain kun ne tuntuivat mahdottomalta puurtamiselta. Ajattelin töiden lopettamisen jälkeen ensin keskittyä kouluun ja valmistua. MUTTA. Opiskelut alkaisivat taas ensi viikolla ja minulla on paljon rästikursseja ja olen samaan aikaan alottaneisiin verrattuna auttamattomasti jäljessä… On totta että liiketalouden ala valmistaa moniin työtehtäviin ja tradenomin tutkinto olisi hyvä lisä CV:ssä mutta olen tässä nyt vuoden päivät puntaroinut päätöstä opintojeni suhteen ja mitä enemmän mietin, sitä varmemmin haluan keskeyttää opintoni. Ongelma on se että koen tietynlaista etukäteishäpeää ja kovaa stressiä siitä, että haluan keskeyttää opinnot sillä etenkin vanhemmat ja muut sukulaiset, osa kavereistakin, pitävät ajatusta typeränä ja kai tietyllä tapaa hukkaanheitettynä aikana.
Tällä hetkellä minua kiinnostaisi hoitoalan opinnot aivan toisella paikkakunnalla. Olen aina luullut että sairaalaympäristössä työskentely ei ole minua varten mutta kummasti ne mielipiteet muuttuvat iän ja kokemuksen myötä. Hakuaika alkaakin ensi kevään amk-opintoihin parin viikon päästä ja mietinkin kovasti uskallanko ottaa riskin ja lähteä kokeilemaan sitä mitä minä haluan eikä sitä mitä muut minulta odottavat?
TykkääTykkää
Moikka Anna!
Mietteesi kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin omani. En postauksessa juurikaan puhunut tuosta häpeästä, jota olen itsekin kovasti miettinyt. Mitä vanhempani ja muut läheiset miettisivät minusta jos en tätä veisi loppuun asti? Olisinko pettymys muille? Ja mitä jos se uusikaan opintoala ei olisikaan loppupeleissä oikea, keskeyttäisinkö senkin? Uskon kuitenkin, että sinun tapauksessasi kannattaa ottaa se riski. Ehkä jopa puhua rohkeasti vanhempien kanssa tilanteesta? Ei kenenkään tulisi kärsiä muiden ajatusten ja oletusten takia. Ei sinun eikä minunkaan. :) (Eikä se ”väärän alan” opiskeluaika ole hukkaan heitettyä, sillä pystyt rehellisesti sanomaan ettet nauti sen alan töistä – tiedät ainakin olla menemättä sille alalle enää. ;) Hyödyllistä aikaa siis!)
Tsemppiä päätöksiin!
TykkääTykkää
Pystyn samaistumaan moneen kohtaan tässä tekstissä! Itselläni myös iski nyt kesän lopussa totaalinen ammattikriisi ja se veti mielen todella matalaksi. Nyt on kovassa mietinnässä millaisen askeleen seuraavaksi ottaisin ja aika vahvana mielessä on se työpaikka mihin haluaisin, mutta se vaatii ammattikorkeassa opiskelua. Ja yleisesti ottaen opiskelu vaatii taas taloudellisten asioiden mietintää… Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja uskon, että itsekin saan nämä asiat vielä jonkinlaiseen balanssiin! :)
-Henna
TykkääTykkää
Moi Henna!
Talouspuolella on aikamoisen suuri vaikutus elämänsuuntaan. Pystyisitkö pääsemään alalle oppisopimuksella esimerkiksi? :) Asiat onneksi järjeystyvät kuten itsekin sanoit.
Rohkeasti vaan kohti unelmia! ;)
TykkääTykkää
Tottakai itsetään kehtaa sanoa noin! Hyvä Janina <3
TykkääTykkää
Kiitos <3
TykkääTykkää