Pienestä pitäen olen rakastanut matkustamista. Oli kyse sitten lähi- tai kaukomatkasta. Aina kulkupeliin istuutuessa mieleni rauhoittuu. Tiistai-iltana lentomme noustua ilmoihin, olin hiljainen. Se olikin ainoa sellainen hetki.
Olimme tyttöjen kanssa vuokranneet itsellemme asunnon hieman keskustan ulkopuolelta, Budasta, loistavien yhteyksien varrelta. Budaa, kaupungin läntistä puolta, hallitsee kukkulat ja vuoret. Asunnon parvekkeelta avautuivat joka aamu aurinkoiset näkymät Buda Hills:lle. Jos kotona vapaapäivinä saattaa nukkua normaalia pitempään, reissussa tulee herättyä aikaisemmin. Miten se onkin, että kl 8 herätys tuntuu kotona niin kovin tahmealta, mutta reissussa tilanne on aivan toinen.
Buda – Pest, kaupungin molemmat puolet, saivat minut rakastumaan. Hämmästelin jokaisen kulman takaa avautuvia näkymiä. Hieman rapistuneita, vanhoja, kauniita rakennuksia. Inspiroivia pikkukauppoja, joiden sisällä olisi voinut tili nopeasti tyhjentyä. Lausumiseltaan mahdottomia kadunnimiä. Aukioita, joilla ei juurikaan puluja näkynyt. Budapestissä huhutaankin viranomaisten laittaneen ehkäisypillereitä linnunruuan sekaan.
Haluan Budapestiin takaisin. Paljon jäi näkemättä ja kokematta, vaikka näimmekin ja koimmekin asioita, jotka olisi voinut jättää reissusta. Tiesimme reissuun lähtiessämme Budapestissä olevan paljon näppärä sormisia kulkijoita, mutta emme arvanneet että olisimme itse joutuneet sellaisen uhriksi. Olimme laskeutumassa rullaportaita pitkin metroon kun narkomaani nainen koitti hivuttaa kättään Ainon reppuun. Onneksi naisen takana ollut kulkija oli hereillä ja esti tapahtuneen. Narkkia nauratti – meitä ei.
Toinen inhottava kommellus sattui kiivettyämme Gellért vuorelle. Olimme nauttineet aikaisen aamun tuomasta turistirysä-rauhasta. Hetken vuoren huipulla vietettyämme, turisteja vyöryi bussilastillisten verran. Lähtiessämme heitä karkuun takaisin rauhallisille poluille, törmäsimme itsensäpaljastajaan. Siihen päättyi meidän rauhamme. Kuva miehestä ilman housuja, kädet vispaamassa, paloi verkkokalvoilemme. Tytöt ovat samalla aallonpituudella huumorintajuni kanssa, joten tilanteet alkoivat nopeasti naurattaa.
Voin siis hyvin todeta reissun olleen ikimuistoinen. Myös siltä osin, että tapasin ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen kaverini, joka asui samassa perheessä Yhdysvalloissa viettämäni vaihtovuoden ajan. Söimme reissun jokaisena päivänä paremmin kuin millään aikaisemmalla reissullani – kiitos tyttöjen tekemän ennakkoetsinnän. Tulossa on vinkkipostaukset niin ruokapaikoista kuin nähtävyyksistäkin.
Reissaaminen on ihanaa, varsinkin kun seuralaiset ovat priimaa. Olen tutustunut molempiin tyttöihin blogini kautta – olen siis saanut blogiltani enemmän lisäarvoa elämääni kuin mikään postauspalkkio voisi antaa. Tämä ei tule jäämään ainoaksi yhdessä tehdyksi reissuksi, eihän Aino ja Siiri?
Arvonta on myös loppunut ja voittajille ilmoitettu! Kiitos kaikille inspiroivista vastauksista, vaikka en niihin vastannutkaan, luin jokaisen ja tulen soveltamaan ideoitanne elämääni. <3
xxo,
Janina
PS. Reissukuvia löytyy Instagramista #fittimestravels, jota käytän aina reissatessa.
JANINA MICHAELA 