On pikkuhiljaa myönnettävä tämä tosiasia niin itselleni kuin muillekkin. Olen kipeä.
Ei ole helppo olla, sillä en ole ollut kipeänä naismuistiin. Saapuessani eilen kotiin, olin varmana lähdössä kevyelle jalkatreenille, jotta näkisin kestävätkö takareiteni jo treeniä. Olotila laski kuin aasin häntä, joten treenin sijasta käteeni löytyi jättiläistee-kuppi ja iso nenäliinapaketti, joka tyhjenikin illan aikana.
Olen huono syömään lääkkeitä, sillä muutama vuosi takaperin söin antibioottikuureja kuin karkkia, taisin olla neljä kuukautta peräkkäin kuurilla – ensin polveni takia ja sitten ihoni takia. Jääräpäisyyteni ja vahvat mielipiteeni eivät aina sovi yhteen, sillä nuo kuukaudet saivat itseni vieroksumaan lääkkeitä, saatan pitää itseäni turhassa kivussa tai huonossa olossa, vain koska en pidä niistä.
Nenä vuotaa ja kurkkukin alkaa olemaan käheänä. Minun flunssan voittokeinojani ovat todella ravintopitoinen ruoka ja mahdollisimman paljon nestettä. Aloitin taisteluni sesongissa olevan granaattiomenan kanssa. Essu päälle ja hetkeä myöhemmin jo maiskuttelin noita mehukkaan kirpeitä, suussa poksahtelevia, siemeniä! Miksi granaattiomena? Granaattiompussa on armeijan verran terveysvaikutuksia, joista olen myös aikaisemmin kirjoittanut > tänne.
Rakas mieheni, superheroni, otti heti parantamiseni kontolleen ja näin alkoi sipulikeiton teko. Keitosta kehittyikin sydäntälämmittävä, maukas Superhero-keitto. Kunnolla chiliä, valkosipulia ja nokkosta. (Kiinnostaisiko teitä resepti?) Nokkonen on itsekeräämäni superfood! Joskus kuulin ”mitä nokkosesta ei saa, sitä ei tarvitse” – niin paljon poweria siitä löytyy. Olen laittanut sitä teehen ja ruokaan, syöden lehdet.
Monipuolista ruokaa, paljon nestettä ja kirjanpidon luento – olisiko tässä paranemiseni resepti vai löytyiskö teiltä hyviä neuvoja, joilla potkaistaan flunssa pois?
xxo,
Janina