Uusi vuosi tarkoittaa monelle uusia tapoja, uusia tavoitteita ja uutta kiirettä. Tavoitteita lähdetään jahtaamaan ja lupauksia toteuttamaan uudella motivaatiolla, kovalla tahdilla sykkien. Nuo alunperin niin oivalliset elämää paremmaksi muuttavat tavoitteet saattavatkin nopeasti kääntyä itseään vastaan. Niiden saavuttamisesta stressaannutaan, koska lupasin treenata neljä kertaa viikossa ja nyt en kerkeäkkään kuin kolme! Neljättä treeniä koitetaan pinnistää viikkoon unen kustannuksella. Kuulostaako tutulta? Itselleni ainakin.
Mitä jos tällä kertaa pysähdyttäisiin ja annettaisiin itsellemme aikaa itsemme suitsuttamisen sijasta? On ihan normaalia, että jotkut viikot ovat kiireisempiä kuin toiset – sitä kutsutaan elämäksi.
Kiireen keskellä olisi hyvä välillä pysähtyä. Olen pää kolmantena jalkana juoksentelevaa tyyppiä ja rauhoittuminen on välillä todellisen työn takana. Samalla tavoin kuin treenaan kehoa, joudun treenaamaan tuplasti enemmän mieltäni. Haluaisin pystyä kiireen keskellä pysähtymään, sulkemaan silmät ja vetämään muutaman kerran syvään henkeä – aivotkin toimisivat varmasti paremmin ja sen seurauksena myös minä.
Löysinkin helpon tavan, miten lievittää stressiä ja rauhoittamaan päänsisäistä kiirettä – sillä siellähän me kiireen kehittelemme itsellemme. Niin itsestäänselvä vastaus löytyy ympäriltämme, luonto. Luonnon seassa on tyyntä, siellä kymmeniä kertoja pitempien puiden seassa kävellessä tuntee itsensä hyvin pieneksi. Jalkojen alla narskuva lumi on ainoa ääni minkä kuulet.
Mihin pääkaupunkiseudulla voisi mennä? Esimerkiksi Nuuksioon, jossa kävin viikonlopun molempina päivinä. Maisemat ovat täydellisen lumiset ja auringon kajastaessa maailma tuntuu pysähtyvän. Puiden oksia koristavat kymmeniä senttejä paksut, hennot, lumikerrokset, jotka näyttävät siltä kuin joku olisi kaatanut metsän täyteen kylpyvaahtoa.
Stressinvähenemisen tuntee, pienikin ärtymys on kaikonnut ja kasvot kääntyvät automaattisesti hölmöön virneeseen. Luonnon terveysvaikutuksia on myös tutkittu: 10 minuuttissa verenpaineesi laskee, 20 minuutissa mielialasi kohenee, tunnissa parannat tarkkaavaisuuttasi ja jo kahden tunnin aika elimistösi puolustusmekanismit toipuvat. (Lähde)
Mitäs sanoisit, jos haastaisin sut viettämään luonnossa enemmän aikaa? Se on haaste myös itselleni, sillä vietän kaiken aikani sisällä (töissä, opinnoissa, treenaamassa, bloggaamassa.. you name it). Mutta kokeillaanko, jos pääsisimme yhdessä kerran kuussa ulos pitemmäksi aikaa kuin bussia odottamaan?
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 