Onnellisuuden avaimet

Olin viime perjantai-illaksi lupautunut auttamaan Jutta Gustafsbergin On the Road –kiertueen ensimmäiselle luennolle Espoon Barona Areenalle. Olin paikalla muutamaa tuntia ennen luennon alkua järjestelemässä paikkoja ja mukana briiffauksessa, lopulta hoidin myös kutsuvieraslistan tarkastusta. Oli mahtava päästä edustamaan Fitfarmia ja tavata uusia ihmisiä, joilla kaikilla on samanlainen avoin ja hymyilevä asenne kuin itsellä. 

IMG_0695

Kyseessä ei ollut tavallinen ravinto- ja treeniluento vaan Jutta keskittyi enimmäkseen henkisen hyvinvoinnin parantamiseen. Aiheet olivat itselleni tuttuja, sellaisia joita mietin melkein päivittäin. Unelmat, uskaltaminen, mielen voima, onnellisuus. Jokaisella meistä on oman onnellisuutemme avaimet omissa pikku kätösissämme. Onnistuakseen, pitää uskaltaa yrittää. Saavuttaakseen haluamiansa asioita, pitää uskaltaa uskoa! 

Monella meistä tuntuu olevan näkymättömät rajat, joiden sisällä elämäämme elämme. Muistan lukion viimeisinä hetkinä miettineeni jatko-opiskelujani. Vanhempani halusivat minun jatkavan suoraan opiskelemaan koska nykyaikana kunnon työpaikkaa ei saa ilman kunnon koulutusta. Lisää paineita toivat rakkaat serkkuni, jotka ovat isossa roolissa elämässäni. Heitä on kolme. Yksi on valmistumassa lääkäriksi, toinen on valtiotieteiden maisteri ja kolmannella on jo kaksi tutkintoa. Heidän valintansa ja menestyksensä vaikuttivat suuresti omaan elämääni, sillä omat vanhempani olivat työntämässä myös minua yliopistoon – paikkaan, jonne en nähnyt kuuluvani. En nimittäin ole lukutoukka, en halunnut päntätä puolikasta vuotta satoja sivuja, saati lukea triplasti enemmän jos kouluun olisin päässyt. 

Uskalsin väittää vastaan, seistä oman elämäni päättäjänä. Pidin kolme välivuotta, olin täyspäiväisenä töissä ja elämäntapani heittivät häränpyllyä – en uskoisi seisovani tässä tällähetkellä jos olisin antanut periksi isäni Kauppis-painostukseen. Olen 23-vuotias ja varmasti nähnyt maailmaa enemmän kuin moni yliopistoon suoraan mennyt lukiokaverini. Minulla on hurja määrä työkokemusta, olen kiertänyt maailman ympäri, ostanut asunnon ja tärkeimpänä löytänyt oman tieni. 

Vanhemmat ja lähimmät sukulaiset ovat monelle suurin arvostelija-joukko. Uskallan kuitenkin väittää, että päätit sitten jättää lukion kesken tai jahdata unelmiasi Oikiksessa, sinun perheesi tulee ennemmin tai myöhemmin hyväksymään päätöksesi. He eivät kaikkoa viereltäsi vaikka tekisit isompiakin virheitä. 

IMG_0447

You live, you learn. Rakkaat, uskaltakaa tarttua elämänne rattiin. Ei kaikilla tarvitse olla 8-16 työtä, omakotitaloa, kahta lasta, aviomiestä ja Volvon takapenkillä koiraa. Muistakaa myös uskoa asioiden onnistumiseen, ainoastaan positiivisella asenteella keräät itsellesi positiivisia tapahtumia ja ihmisiä ympärillesi. 

Näihin mietteisiin, minä lähden nauttimaan lepopäivästä ja pitkään odottamastani LUMESTA! Ihanan valoisaa, aurinkokin kurkottaa pilven takaa. 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,

4 ajatusta artikkelista “Onnellisuuden avaimet

  1. Kirsi sanoo:

    Nämä on paljolti samoja asioita, joita olen itse viime aikoina miettinyt. Että uskaltaa elää oman näköistä elämää, tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä ja unohtaa tietyllä tavalla muiden ihmisten mielipiteet.
    Ja ehkä sitäkin enemmän olen miettinyt sitä, että pitää uskaltaa elää, tehdä hyppyjä tuntemattomaan ja kokeilla mitä tapahtuu jos joskus päästää kaikesta tutusta ja turvallisesta irti ;)
    Ja luulen että tämä kaikki kannattaa…! :)

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Luulen samoin! Ainakin sitä on taas yhden, ellei useammankin, kokemuksen rikkaampana ja viisaampana. Tietäen, mitä ei välttämättä haluakkaan tehdä tai haluaa. Tutusta ja turvallisesta irti pöästäminen avaa jännittäviä ovia. :)

      Tykkää

  2. Pipsa sanoo:

    Huh. Aivan upea sanoma tässä postauksessa! Mahtava vertauskuva tuo oman elämän rattiin tarttuminen – ja propsit muuten siitä, että pidit pääsi koulupainostuksen suhteen! Muita varten eläminen ei tee onnelliseksi.

    Kiitos tästä ja ihanaa aurinkoista päivää!

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Kiitos Pipsa! Välillä taistelu tuntui vievän kaiken energian, sillä se väistämättä tapahtui aina kun vanhempani tapasin. Nyt on rauha maassa ja erittäin onnelliset vanhemmat. :)
      Tänäänkin paistaa aurinko, toivottavasti pääsemme molemmat nauttimaan valon antamasta energiasta koko viikon!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: