Raudan parissa pitää olla nöyrä.
Tekniikka. Tuntuma. Treenipainot. Lihassärky. Maitohapot. Intohimo. Itsensä haastaminen. Minä rakastan kuntosalitreenausta.
Puhuimme eilen Mikon kanssa treenauksesta. Mikä meitä salille vetää päivä toisensa jälkeen? Eihän siellä mikään koskaan muutu. Käsipainot painavat aina saman verran. Kyykkytanko näyttää vieläkin samalta kuin monta vuotta sitten. Kaikki vaikuttaa samalta – vaikka mikään ei ole samaa.
Lihas vs. liike. Näin kirjoitti ystäväni keskelle paperia. Muistaisinko sen nyt? Treenaa lihasta älä liikettä! Olen jonkin aikaa epäillyt omaa treenaamistani, kehittymistäni – tuleeko sitä ollenkaan? Tulee toki, mutta voisinko tehdä jotain eri tavalla edistääkseni sitä? Muutin omaa treenaamistani kaksi viikkoa sitten. Olin käynyt avartavia keskusteluja läheisteni kanssa sekä lukenut herätteleviä tekstejä. Tiputin treenipainojani. Melkoisestikin. Keskittymiseni treenattavaan lihakseen nousi aivan eri tasolle. Voisin jopa väittää etten koskaan aikaisemmin ole saanut liikkeitä tuollalailla tuntumaan.
Olen koukussa kovilla painoilla treenaamiseen. Haluan tuntea itseni vahvaksi. Ainoa ongelma on se, että kovat painot eivät suoranaisesti tarkoita kovaa treenaamista. Välillä tulee mietittyä kuinka heikko itse on kun muut painavat jalkaprässissä yli 200 kilolla. Vertailu ei ole hyvästä, sillä lähtökohdat eivät kaikilla ole samat. Minulla on kaksi isoa polvileikkausta takana eikä jalkani ole vieläkään samankokoiset saati samanvahvuiset. Haluan treenata kovalla intensiteetillä. Hikoilla kuin pieni possu. Irvistää kuin hirviö Kaunottaressa ja Hirviössä. Kaksi viimeistä tosin luonnistuvat ilman panostustakin. Heh.
Raudan parissa pitää olla nöyrä. Pitää kehdata ottaa pienemmät painot kuin viereinen treenari, keskittyä omaan tekemiseen ja unohtaa muut. Sivulle tehtävät vipunostot ovat olleet itselleni murheenkryyni, ei tunnu vaikka kuinka isolla painolla tekee. Entäs nyt sitten – kolme kiloa pienemmillä painoilla. Olkapäitä treenatessa kuvittelen narut kiinni kyynärpäihini sekä valmentajani seisomaan taakseni nostelemaan niistä. Tuntuu. Inhottaa. Koukuttaa. Polttaa!
Muistan salitreenausta aloitellessani välittäneeni paljon muiden tekemisestä. Siitä, että kyllä muut katsovat kuinka treenaan ja millä painoilla treenaan. Vaikka todellisuudessa harvoin kukaan katsoo. Ei minun olisi tarvinnut kenellekkään yrittää näyttää, että minäpä pystyn treenaamaan x kilolla. Tekniikka siinä vain aloittelijana kärsi.
Näiden viikkojen aikana olen ylpeänä tarttunut kahden kilon käsipainoihin sekä ladannut ylätaljaan vähemmän kuin minua pienemmät naiset. Olen saavuttamassa, ellen jo saavuttanut, treenauksessani seuraavan levelin. Palatakseni alkuun, vastatakseni omaan kysymykseeni, mikä meitä salille vetää päivä toisensa jälkeen? Kehitys ja oppiminen. Totesin sen eilen itsekin ”lopetan salilla käynnin sinä hetkenä kun mitään ei pysty enää muuttamaan, kun jokainen treeni kulkee samalla kaavalla ja puuduttaa”. Sitä päivää ei omassa lähitulevaisuudessani ole.
Babysteps, babysteps.
xxo,
Janina
Huomasin hymyileväni tätä postausta llukiessani! Sä oot vaan niin siisti tyyppi :) Anteeks että en ehtinyt jäädä juttelemaan enempää silloin Kultsalla! Mielelläni jutskailen kisajutuista sun kanssa joskus paremmalla ajalla :)
ps. Wau mitkä jalat tuossa sivuasennossa! Upea kaari takareidessä!
TykkääTykkää
Sä sait mut kommentillas hymyilemään! Ihana! :) Kyllä mä sua vielä kerkeän pommittamaan kuule mitä pienemmistäkin asioista! ;) 19.4.2015 mennään sitten!
TykkääTykkää
Vitsit sä oot Janina niin mahtava! En malta oottaa, että minkälainen pakkaus susta kuorituukaan lavalle, kun oot nyt jo noin upean näköinen! Keep going girl! ♥
TykkääTykkää
Voi ihana! <3 Kiitos, vaikkakin paljon on vielä tekemistä mutta niin on tahtoakin! ;)
TykkääTykkää
Todella hyvä kirjoitus, ei muuta sanottavaa :) hyvä Janina!
TykkääTykkää
Kiitos Janna! :)
TykkääTykkää
Loistava kirjoitus taas!
Liian harvoin ihmiset palaavat perusasioiden äärelle kun on tarjolla kaikkea uutta ja jännää. Kuitenkin perustekniikat ja -liikkeet ovat kaiken perusta. MAHTAVAA!! Tsemppiä treenaamiseen ja hienoa että on ajatus mukana :D
TykkääTykkää
Kiitos kuuluu isosti sinun suuntaan! Oon onnekas kun on joku kuuntelemassa ja takomassa järkeä kun oma on ottanut hatkat! ;) Haha!
Oma treenimotivaatio on myös noussut tuntuman mukana, nyt on painettu sellaisella raivolla läpi maitohappojen!
TykkääTykkää
Amen! Niin järkeviä ajatuksia, Janina :) Ite oon huomannut kanssa ihan tässä viimeisten kuukausien aikana, että kappas vaan kun sitä kehitystäkin tulee ihan eri tavalla kun vain suostuu olemaan raudan edessä nöyrä! Tästä on hyvä jatkaa, meidän molempien :) <3
TykkääTykkää
Näin on Anna! Vaikka kuinka pahalta se tuntukin laskea painoa, kirpas oikein rinnasta. Kuinka hölmöltä se kuulostaakin. Nyt on sellainen tuntuma ollut viimeiset viikot, että salin lattia on tullut tutuksi. :D JES! Tsemppiä tsemppiä, jutellaan lisää sunnuntaina! ;) <3
TykkääTykkää
AAMEN! Muistan elävästi, kun ylätaljassa ojentajia treenatessani (kuin mikäkin murtomaahiihtäjä), tuli vanha, selvästi erittäin kokenut salikarhu neuvomaan minua oikeasta tekniikasta. Nöyrtyneenä tiputin painoja ainakin kaksi kolmasosaa, johon mies sanoi, että älä sinä tyttö niistä painoista välitä, pääasia on että treeni tuntuu oikeassa paikassa! Ja niin sai tämä tyttö ojentajat vihdoin näkyviin :-) Sometimes less is more! Mahtavasti tsemppejä treenaukseen ja kaikkeen muuhunkin mitä elämä tuo mukanaan!
TykkääTykkää
Ihanaa, että jotkut vielä uskaltavat neuvoa tuntemattomiakin. Kun asiat oikeasti osaa, on neuvoilla luultavasti vain positiivinen vaikutus – kuten sunkin tapauksessa! :) Sitä pitäisi enemmänkin harrastaa, saataisiin hieman enemmän yhteishenkeäkin saleille (ehkä?) :)
Treeni-intoa sinnekin päin!
TykkääTykkää
Tiedätkö onko vielä mahdollista saada ilmaista treenikertaa Evo salille tekstarilla? Itsellä olisi salin vaihto edessä ja olisi mukava päästä testaamaan, kun melkein vieressä asun. :)
TykkääTykkää
On! Tekstiviestin pitäisi toimia :) Eli “EVO TREENIKERTA” numeroon 18200. Tervetuloa tutustumaan! :)
TykkääTykkää