Astuessani ulos bussista raitis ilma täyttää keuhkoni. Hengähdän. Käyn läpi tulevaa, sillä nyt olisi viimeiset hetkeni keskittyä. Astelen rauhallisesti kohti hissiä, joka kuljettaisi minut oikeaan paikkaan. Näppäilen ovikoodin ja pääsen sisään stressinpoiston mekkaan.

Paikkaan, jonne puran stressini, iloni ja suruni. Paikkaan, jossa sekä onnistun että opin itsestäni haasteiden edessä. Kuntosali on toiminut itselleni jo useiden vuosien aikana paikkana, jossa käsittelen tunteeni. Niin ne hyvät kuin huonotkin. Sinne mennään varsinkin silloin kun arjessa kohisee, deadlinet vyöryy niskaan ja hädin pysyy pinnalla. Ottamalla tunninkin omaa aikaa irti velvollisuuksista, saa päiväänsä enemmän tehoa ja näin to do -listakin lyhenee näppärämmin.

Treenaaminen on ilmaista terapiaa. Kaikista parhaimman nollauksen saa valmentajan kanssa, sillä sinun ei tarvitse kuin tehdä. Kun toinen hoitaa treenipainot, laskee toistot ja sanoo kun olet valmis, voit jättää aivot kenkiesi kanssa aulaan säilytykseen. Laittaa ajatuksesi hetkeksi pois päältä. Ja kun treenin jälkeinen palautusprotsku starttaa aivotoimintasi uudestaan, soljuvat ajatuksesi siistimässä järjestyksessä.

Olen päässyt vihdoin treeneihin kiinni ja oloni on sen myötä paljon tasapainoisempi. Viime viikon keskiviikkona astuessani sisään Mayor’sille en päässyt pakoon sitä jännittävää totuutta, että edessä olisi jalkatreeni Bettinan vetämänä. Olin treenannut jalat viimeksi kolme viikkoa sitten, sillä flunssa sekä takareisieni oireilut verottivat treenikertojani. Treeni oli juuri sitä mitä siltä odotin, haastava, naaman irveen vetävä, naurattava, maantasalle palauttava, nautittava. 

Viimeiset askelkyykyt käveltyäni olin mykkänä. ”Mikä fiilis?” kysymys sai vastauksekseen väsyneen hymyn ja naurahduksen. Hyvä treeni vetää itseni hiljaiseksi ja olen varma, etten ole ainoa, jolle niin käy. Endorfiinit saavat itseni nauramaan, niin treenin aikana kuin sen jälkeenkin. 

Tämä viikko on lukukauden viimeistelyviikko, isoja presiksiä ja viimeinen tentti. Aion kuitenkin käydä treenaamassa sekä teatterissa ja lauantaina palkita itseni Vain Elämää -konsertilla!

xxo,
Janina