Jos sanakirjassa olisi lausahduksia, avoid bad lifen kohdalla komeilisi Hatsolo seisomassa päällään jossain päin maailmaa lausahdus rinnassaan.

Olin tammikuussa Johanneksen Elämä breikkarin silmin –kirjan julkkareissa ja sieltä asti olen tuijotellut tuota kirjaa päivittäin. Tuijotellut siksi, että elämäni on ollut niin kiireistä ja väsynyttä enkä ole kokenut, että aika olisi ollut otollinen kirjan loppuun lukemiselle. En ollut lukenut kirjaa enempää, koska en halunnut pilata sen sanomaa lukemalla sitä ilman keskittymis- ja sisäistämiskykyä. 

Olin aloittanut lukemisen jo muutama kuukausi sitten, automatkalla viikonlopun viettoon. Pitkästä aikaa en ollut kuskina, vaan pystyin ottamaan kengät pois ja nauttimaan takapenkin rauhasta. Kirja imaisi mukaansa ensimmäisistä sanoista lähtien. Luin ja luin. En kovinkaan nopeasti, sillä saatoin yhden lauseen tai kappaleen jälkeen nostaa katseeni ohivilahtaviin maisemiin ja jäsennellä lukemaani. Maistelin sanoja mielessäni ja mietin niiden merkistystä myös omassa elämässäni. Miten voisin hyödyntää tämän inspiraation omassa arjessani, omien unelmieni ja tavoitteideni saavuttamisessa tai edes niiden nimeämisessä?

Nyt istuin puolestani lentokoneessa, aivan kuten Johannes monilla reissuillaan. Luin kirjan loppuun. Jotkut kirjat iskevät suoraan syvälle. Niistä saa irti enemmän kuin olisi osannut odottaa ja tuntuu, että niiden sanoma vain vahvistaa omia ajatuksiaan. Tiedäthän mitä meinaan? 

Elämäkerrat ovat minun lempikirjojani. Rakastan ihmisiä ja olen todella kiinnostunut siitä, miksi he ovat sellaisia kuin ovat? Miten heistä on tullut tämän hetkinen henkilö? Elämäkerrat avaavat oven toisen mieleen, arvomaailmaan ja kokemuksiin. Niistä löytää tukea ja samaistumisen kohtia. 

Muistan ensimmäisen kerran kun tapasin Johanneksen. Se oli yksi TFW Helsingillä pidetyistä treeneistä. Muistan kuinka olin ensin ehkä hieman hämmentynyt siitä kuinka äänekäs ja positiivinen Johannes oli. Mistä tommonen jätkä on saanut asenteensa? Ei tollasen kanssa synnytä. Se läsnäolo ja hymyileväisyys tempasivat mukaansa. Kirjoitin noista treeneistä postauksen otsikolla Karjuntaa kohti. Ajatus, joka sittemmin on siivittänyt itseäni ja tekojani lukuisissa tilanteissa. 

Välikommentti: On hauskaa lukea kaksi ja puoli vuotta vanhaa postaustaan ja huomata a) treenaavansa nykyään TFW:llä, b) ajattelevansa taisteluparin ja valmentajien läsnäolon tärkeydestä täysin samalla tavalla & c) haluavansa kokea nuo treenin jälkeiset tunteet all over again.  

Kuten mietinkin, ei Johanneskaan syntynyt suoraan henkilöksi jollaiseksi hän on kasvanut. Jokaisen meistä on kuljettava omaa polkuansa, uskottava omiin valintoihinsa sekä arvoihinsa. Niiden muuttuminen ei ole häpeä, sillä elämällä ja valitsemalla opimme myös itsestämme. Luultavasti kenelläkään meistä ei ole täysin identtiset arvot yläasteikäisen itsensä kanssa. Ei minulla ainakaan. 

Johanneksen kirjasta tuli yksi lempi kirjoistani. Sen sanoma on vahva ja täysin linjassa omien ajatuksieni kanssa. Se valoi uskoa siihen, että olen turhaan häpeillyt hulivili-persoonaani. Olen todella kovaääninen ja nauruni raikaa päivittäin toimistomme käytävillä. En pysty rajoittamaan niitä ja jos yritän, purskahdan vain kovempaan käkätykseen. Samalla höpötän kaikille ilman suodattimia. Kysyn jos mietin jotain, saatan vahingossa udella monelle henkilökohtaisia asioita. Kysyn, koska en itse koe toisen kysymyksien loukkaavan yksityisyyttäni – vastauksen kun saa aina määritellä itse. Samalla, kysymällä olen saanut olla osa opettavaisia keskusteluja, joiden kautta olen itse kasvanut ja kehittynyt. 

Johanneksen kirjanjulkkarit vaikuttivat omaan elämääni yllättävän suuresti. Tapasin siellä Lindan, joka on yksi TFW Konalan valmentajista. Sain kuulla, että Konalaan aukeaa sali. Kävin remonttitalkoissa ja sain kutsun treenaamaan. Kuudessa viikossa olen kokenut niin paljon samoja tunteita, mistä Johannes kirjassaan kertoo.Innostun muiden onnistumisista, sytyn toisten kannustamisesta ja yhdessä tekemisestä. Voisin lainata niistä kymmeniä pätkiä tähän, mutta haluan ja suosittelen, että jokainen teistä nappaa kirjan omiin käsiinsä ja lukee koko stoorin – sillä se on matka, joka opettaa, ei päämäärä.

Oletteko te lukeneet kirja jo? Jos et: käy ostamassa kirja täältä!

Ja Johannes, jos ikinä päädyt tämän lukemaan, niin tiedä, että olet ainutlaatuisen upea ja pirskahteleva persoona. On kunnia tuntea sinut.

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Menoani voitte seurata myös Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa.