Sunnuntai. Herätyskello soi aamu yhdeksältä. Silmät tuntuvat painavilta ja uni maistuisi. Jos vain viiden minuutin torkutus. Kuulen tutun vinkunan, vessan ovi käy. Aikku on herännyt. Aika nousta ja keittää kokkauskahvit – siis ne brunssin valmistelun aikana juotavat rauhalliset nautiskelut. Tukka sotkuiselle nutturalle ja pitkä neule päälle. Kun aamu alkaa ystävän tanssinnalla, hymyllä ja rutistuksella, ei päivästä voi millään tasolla tulla huono.
Nopeasti koottu brunssi-menuumme sisälsi hummusta, mustapaputahnaa, Teresan gluteenittomia porkkanasämpylöitä, banaanipannukakkuja, Foodinin napostelu ja -pannarinpäällysherkkuja ja Lauran raikkaan vihermehun! Vähintään yhtä suunnittelemattomasti kokoon kutsuttu porukkamme tiputteli paikalle pikku hiljaa, jokainen omassa tahdissaan.
Mun oma ystävistä muodostunut perhe. Huomaan löytäneeni ympärille saman tyylisiä ja samat arvot jakavia ihmisiä, heidän yhteen tuominen on ihanan helppoa. On emäntänäkin rentoa kun ei tarvitse huolehtia tunteeko jokainen itsensä tervetulleeksi. Voisin kuvailla sitä tasaiseksi puheensorinaksi, mutta meidän juttumme eivät ole tasaista eikä sorinaa. Keskustelua maustaa riemun kiljahdukset, naurukohtaukset ja äänitehosteet.
Nyt on hyvä olla. Maha täynnä herkkuja (joita vieläkin löytyy läjät!) ja henkiset akut ladattu rakkaista ammennetulla energialla. Viikonloppu on muutenkin ollut palauttava. Olen nauttinut vapaasta ajasta, levännyt ja syönyt. Aino vietti meillä koko viikonlopun, on muuten maailmaa parannettu. Heh. Rakastan.
xxo,
Janina
Lisää kuvia ja fiiliksiä Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa.
JANINA MICHAELA 