Mitä näet katsoessasi peiliin?

Mä olen alkanut näkemään kaikkea hyvää. Olen huomannut hymyileväni meikittömille kasvoilleni. Se on suuri saavutus, melkein kuin ihme. Moni teistä tietääkin, että olen aina kärsinyt iho-ongelmista, aknesta. Se pirulainen on verottanut itsevarmuuttani pitkään, mutta viime vuonna alkanut vauvanaskelin tapahtuva paraneminen on saanut itseni varmemmaksi.

Viihdyn ilman meikkiä. Oloni on huolettomampi ilman kerroksia. Olen monesti miettinyt tuleekohan koskaan sellaista päivää, että olisin töissä ilman meikkiä. Nyt olen alkanut olemaan siellä ilman meikkivoidetta, koska ihoni tuntuu paljon kevyemmältä ja terveemmältä. Tunnen olevani täysin itseni, enkä kaihda katsekontakteja peläten toisen arvostelevan ihoni kuntoa. Ripsiväri ja aurinkopuuteri, niillä olen pärjännyt muutaman kuukauden – valmistautuminen minne vain on nopeutunut.

Peilistä näkyy muutakin kuin kasvot. Sieltä näkyy vartalo, joka ei ole täydellinen. Ei ole täysin sellainen jossa parhaiten viihdyn, mutta tiedän päivittäin tekeväni valintoja paremman olon suhteen. Se riittää minulle. Arvostus kroppaani kohtaan on noussut kohisten. Olen pistänyt sen läpi hurjien vaellusten ja myrskyjen, siltikin se seisoo vahvana ja suorana paikallaan. Se pitää minut liikkeessä, suojaa osumilta ja jaksaa enemmän kuin uskon.

Moni, kuten minäkin aikaisemmin, toivoin kapeita jalkoja. Kirosin monesti leveät reiteni, mutta kuinka ollakkaan rakastan reisiäni – isoja ja vahvoja tukkeja, jotka jaksavat ponnistaa mieheni maasta useaan otteeseen. Vahvat jalat ovat kuin vartalon perusta, voimanlähde, ja niiden avulla kykenen mm kantamaan ja nostamaan painavia asioita. Olen onnellinen ja kiitollinen kropastani, josta olen nyt oikeasti alkanut pitämään myös huolta, sillä sitä se ansaitsee enemmän kuin koskaan.

Olen rakastanut itseeni uudemman kerran – sen parempaa tunnetta saa etsiä.

xxo,
Janina