Life is your masterpiece, make it priceless.

Latest Posts


  • Olipa kerran..

    Olipa kerran 19-vuotias tyttö. Hän luuli voivansa hyvin. Elämän narut olivat hallinnassa. Viimeinen lukiovuosi, ylioppilaskirjoitusten paineet, neljästä kuuteen työvuoroa viikossa – olo tuntui hyvältä. Niin hän uskotteli itsellensä olen vahva, minä pystyn. Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen jäi tekemättä, englannin koetta edeltävä ilta/yö venyi aamutunneille.… Continue reading

  • Niin hyvä on

    Istut bussiin väsyneenä pitkästä päivästä. Laitat kuulokkeet korville ja lempibiisit soimaan. Yrität ottaa hetken aikaa itsellesi. Iso nälkä kurnii vatsassa ja jalkoja painaa. Tekisi vain mieli nostaa ne suoriksi bussinpenkille. Mutta eihän se olisi soveliasta. Mietit jo valmiiksi huomisen kiireitä,… Continue reading

  • Aitoja helmiä

    Ruokailu on minulle sosiaalinen tilanne. Mikään ei tee ruuasta parempaa kuin sen jakaminen. Vai miltä tuntuisi syödä taivaallista juustokakkua – yksin? Ei välttämättä niin hyvältä. En esimerkiksi suostu syömään cheat mealiani nopeasti, yksin tai hutiloiden. Haluan pystyä istumaan alas, rakkaiden… Continue reading

  • Slow motion is better than no motion

    Siihen mä uskon. Siten mä yritän myös miettiä omaa projektiani. En voi saada kaikkea heti nyt vaikka kuinka haluaisinkin. Olen aina ollut sellainen luonteeltani. Niin laihdutuksen kuin tavaroidenkin parissa. Kuten moni muukin, nuorena ja tiedottomana aloin haluamaan pienempää vyötäröä, thigh capia ja ”parempaa”… Continue reading

  • Ruma ankanpoikanen

    Helposti suusta suollettavia sanoja. Et ehkä ymmärrä niiden sisältämää voimaa. Ylitsepääsemätöntä kipua. Osumia, jotka arpien tavoin haalenevat mutta eivät koskaan poistu kokonaan. Hirviö. Nelisilmä. Rillipää. Läski. Pissis. Huora. Feikki.  Olemalla erilainen kuin muut tulee helpoksi inhottavien sanojen ja tekojen kohteeksi.… Continue reading

  • Ylpeä itsensäylittäjä

    #miracleshappen Lauantai-iltana yllätin itseni täysin. Monelle pieni asia merkitsi itselleni isoa saavutusta ja ylpeyden aihetta. Juoksin (luit oikein!) koko Midnight Runin läpi. Nuo kymmenen kilometriä kuulostavat heppoisilta, mutta itselleni jokainen extra-kilometri perinteiseen 5K:on on suurta. Lähdimme matkaan ilopilleri työkaverini kanssa,… Continue reading

  • Ensi treffit

    Kävelen keskustassa kohti sovittua treffipaikkaa. Vatsanpohjassa kutkuttaa, tulisikohan tästä jotain mahtavaa? Emme ole aikaisemmin tavanneet, onneksi olen kuullut pelkkää hyvää.  Kohtasin (itsetehdyn) raakasuklaan ensimmäistä kertaa. Oletukseni raakasuklaan valmistuksesta olivat ehkä hieman negatiiviset, se vie hirveästi aikaa ja minkä sotkun se jättääkään… Continue reading

  • Uskallatko olla oman elämäsi herra?

    Mitä haluat elämältäsi? Mistä nautit? Minkälaista polkua kuljet? Onko se sinun vai ympäristösi valitsema? Olisikin niin helppoa aina uskaltaa rikkoa ennakko-oletuksia ja käsityksiä. Lähteä rakentamaan omaa polkua – sellaista mitä kukaan ei ole vielä kulkenut eikä tule kulkemaankaan.  Viime viikolla hierontapöydällä… Continue reading

  • Why so serious?

    Somistaja on sairaslomalla. On sinun vastuullasi hoitaa myymälän ulkonäköä. Siirrät paitoja seinältä kassan viereen viikattaviksi. Jäljellä on enää kaksi väri ja luotat itseesi, pystyt kyllä kantamaan nuo paidat myymälän poikki yhdellä kertaa. Otat sylin täyteen ja astut eteenpäin. Räsähdät keskelle… Continue reading

  • Täyttä tulitusta

    Mustelmia, maassa mönkimistä, suojaantumista, pää kolmantena jalkana juoksemista. Täyttä tulitusta asenteella all for one and one for all. Näitä asioita pyörittelin mielessäni maananataina bussissa istuessani. Olin matkalla Jätkäsaaressa sijaitsevaan Sissoksen paintball-bunkkeriin! Itsekseni myhäillessä kerkesin käydä monet skenaariot läpi kuinka adrenaliinin vallassa kuula-aseen… Continue reading