JANINA MICHAELA

Hitto. Taas mä olen tässä. Rimpuilemassa maassa, yrittäen tehdä vatsalihaksia. Kädet hapuilevat ulkoreisiä automaattisesti, yritän vetää itseni niiden avulla ylös. ÄÄH, ei näin. Jos blogiin saisi äänitehosteet, tässä kuuluisi virhesummerin ääni. 

NO-LOT-TAA !

Aloitin juuri uunituoreen TFW Konalan jäsenenä, hyppäsin niihin gameihin mukaan, joihin olen halunnut jo pitkään astua. Kahtena päivänä peräkkäin sain kokea nämä yhtä epämukavat ja nolot tunteet keltaisten seinien sisällä. Olen käynyt salilla useita vuosia, mutta siltikään leukoja ei nouse. Ei kertakaikkiaan. Tein kuminauhan sekä treenikavereiden avustuksella 3 x 5 leukaa. Sitten iski mun arkkiviholliseni, aikaisemmin niin tuttu ponnistuspäänsärky. Tiedättekö sellainen särky, joka hakkaa takaraivoa täysillä. Päivän treeniin kuului 5 x 5 leukaa enkä mä voinut tehdä edes niitä loppuun asti. Hävetti. Suuresti.

Teki mieli alkaa selitellä. Niskat sitä, duuni tätä, tekniikka noin, voimat näin… Mistä tuo tarve selittelylle kumpuaa? En ole samalla tasolla treenikamuni kanssa – fakta. Tiesin sen, mutta siltikin tunsin olevani huonompi. Tunteet heittelivät; olen ylpeä siitä, että kaikesta huolimatta tulen paikalle ja annan sen hetkisen kaikkeni imien muista lisäenergiaa mutta samalla päässäni myllertää ajatus siitä, miten saatankaan olla näin huonossa kunnossa vaikka sali on käytännössä ollut toinen kotini.

Ei ole helppoa näyttää heikkouksiaan, ei itselleen eikä varsinkaan muille. Katse painuu alas, tekisi mieli haihtua näkymättömiin. Kaikkien näiden epämukavien tunteiden sekä tekojen kautta kuitenkin avaamme itsemme valmiiksi ottamaan apua vastaan. Me kehitymme vain jos myönnämme ettemme hallitse jotain osa-aluetta tai osaa tiettyä tekniikkaa. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes vielä näin 26-vuotiaana. 

Kaikkia taitoja, voimia, tekniikoita tärkeämpää on sinun, minun ja meidän asenteemme. Miten suhtaudumme siihen, että tällä hetkellä emme osaa? Mitä tapahtuu kun sanot heikkoutesi ääneen? Pyydämmekö apua ja otamme oppilaan roolin? Siinä vaiheessa kun luulemme tietävämme kaiken, olemme hukassa. Jokainen meistä voi oppia uutta maanantaista sunnuntaihin – vuoden jokaisena päivänä. Samalla kohtaamme aidon itsemme sekä rehelliset tunteemme.

Get up, show up, develop but never give up. Mä jatkan itseni ”nolaamista” (lue: kehittämistä) tästäkin eteenpäin. Heti huomenna onkin aika kohdata leijonanharjassani piilevät möröt ja antaa niille kyytiä. Annathan säkin? Tähän nyrkkiklikkausefekti – POWW!

xxo,
Janina

KOMMENTOI

PS. Jos sinua kiinnostaa minkälaiset nuo paljon puhutut TFW:n treenit ovat niin nyt on loistava sauma päästä ilmaiseksi kokeilemaan. Kurkkaa täältä ilmaistreenien ajankohdat ja tule kokeilemaan – tulit paikalle millä mielellä tahansa, lupaan että lähdet hymy huulilla. Todellista terapiaa.

Janina Michaela Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa. Ei muuta kuin seuraamaan.